Nykyhetki?

Heips..

Tuntuu, kuin aloittaisin kirjeen kirjoittamista.

Mitä kertoisin, miten kaikki ajatukseni sanoiksi pukisin?

Osaisinko asettaa asiat oikeaan järjestykseen?

Tuntuu, että on pakko kirjoittaa, huolimatta siitä, minkälainen romaani tästä syntyy :D

ELI..

Poika on oppinut paljon uutta.

Hän juoksee, kävelee, kiipeää, sanoo paljon sanoja mm. Rekka, auto, kurkku, mummu, kari, ukki, äiti, Eeli (koira), Hessu (kissa), kisu, kissa, potta, pissi, kakka, niin, ei oo, pois, rasva, kala, tulppa, panta, ruokaa, sipsi, nami, maito, istuu, moi, heihei, kiitos, silmä, korva, varvas, pipi, Henna, Niko, Aino, Vauva jne. En saisi millään kaikkia tähän, vaikka kuinka yrittäisin muistella.

Hän osaa näyttää ja kertoa mitä haluaa tai mitä ei halua. 

Hän kuuntelee ja osaa näyttää asioita. 

Hän menee itse liukumäen, kiipeää raput, painaa hissin napin, leikkii hiekkalaatikolla jne. :)

Suu on täynnä hampaita, tuskin yhtään enää puuttuu.

Uhmaa kyllä, mutta lahjoa voi vielä toistaiseksi ;) 

Hän syö lähes kaikkea ja janojuomaksi kelpaa vesi.

Hän pitää herkuista , niinkuin äitinsäkin ;)

Hän pitää eläimistä, etenkin kissastamme, ehkä liiankin paljon.

Hän ei tapaa isäänsä ollenkaan, 17.8 tapahtuneen selkkauksen vuoksi.

Hän ei käy päiväkodissa, vaan on kanssani kotona ainakin ensi syksyyn saakka.

Siinä kai tärkeimmät.

¨

Meidän elämässä on nyt myös uusi ihminen, josta pidän paljon. Niin poikakin.

Vaikka ihmiset ovat puhuneet hänestä pahaa, on hän täysin erilainen ihminen kun puheet antoivat ymmärtää.

Hellä, lämmin, ajattelevainen, hieman hölmö, ehkä välillä hieman outokin.. :D

Pidän tästä tunteesta, että olen edes jollain tapaa onnellinen. Hänen kanssaan.

Kunhan vain mikään ei menisi vikaan..

Minua itseäni stressaa raha-asiat paljon, sekä selkäkipu vaivaa lähes päivittäin.

Olemme olleet nyt viikon kipeänä, joten odotellaan, milloin mahtaisi syysflunssa mennä ohi.

Jatkossa minulla ei ole omaa aikaa juuri lainkaan, joten olen aika väsynyt jo nyt.

Pelkkä ajatus saa minut huokaisemaan syvään.

Olen kotini vanki..

Täällä minua kuitenkin tarvitaan, joten täällä aion myös olla.

Käyn nuorisopsykiatrian poliklinikalla taas enkä todella syö lääkkeitä vaikka muuta psykiatrilleni väitänkin. Yök!

Asiasta toiseen.. Isäni oli sairaalassa muutama viikko sitten, hänen sydämensä reistaili. Toivon, ettei niin enää tapahdu ja Atte saisi myös isona olla ukkinsa kanssa esim. mökillä..

Tässä nämä tältä erää..