Mitä nyt taas?
Juuri kun tuntuu,että nyt muutun ja olen uusi ihminen,kaikki on hyvin ja muuta liibalaabaa tulee tämä tunne ja tämä tunne on perseestä.
Edes hetken toivoisin voivani olla onnellinen.
Haluaisin edes hetken nauttia näistä pienistä iloista mitä minulle on suotu.
Välillä tuntuu ettei jaksaisi mitään,eikä ketään.
Tänään mulla on ollut sellainen tunne.
Tämä tunne syö minua sisältäpäin.
Se nakertaa pala palalta osaa minusta ja jättää tyhjän olon.
Vihaa,surua,rakkautta,onnellisuutta,pelkoa,yksinäisyyttä.
Tuntuu,ettei mikään tunnetila ole pysyvä.
Tämä tunne raastaa minua.
Se riepoo minu edestakaisin,kuin tuuli kevyttä höyhentä.
Se syö minua.
En jaksa tehdä mitään.
Se tunne on vihan,pelon,surun ja yksinäisyyden sekoitus.
Se pistää minut miettimään.
Se saa minut tuntemaan oloni näkymättömäksi.
Se saa minut hyvin vihaiseksi onnellisia ihmisiä kohtaan.
Koko maailma tuntuu olevan minua vastaan.
Ja minä taistelen!
Taistelen hetki hetkeltä enemmän tätä tunnetta vastaan.
Se tuntuu olevan liian vahva,näin pienelle soturille.
Voimani ovat loppu.
Olen lopussa.
Miksi?
Miksi minulle käy näin?
Miksi mikään ei voi onnistua?
Miksi mistään ei voi tulla mitään?
Miksi juuri minun selkäni pitää olla kipeä?
Miksi isäni piti koskaan sairastua syöpään?
Miksi rakkain ihminen vietiin vuosia sitten pois minulta?
Miksi äitini on sellainen kuin on?
Miksi minusta tuli tällainen?
tyhjä,tyytymätön..
Miksi?
Miksimiksimiksi?!
Pieni ihmismieli ei voi käsittää.
Jos jonkun kanssa haluan tätä asiaa puida,niin salaisen kirjoituspaikkani kanssa.
En halua jakaa näitä tunteita,sillä minä pelkään.
Pelkään joka hetki.
Pelossa,sekä epätietoisuudessa eläminen on pelkkää paskaa.
Pelkoni ei katoa koskaan.
Ahdistus.
Tuska.
Viha.
Tyhjyys.
Yksinäisyys.
Onnettomuus.
Yksin olo.
Itkuisuus.
Suru.
Voisin jatkaa loputtomiin.
On asioita,mistä en puhu.
On asioita mitä näen,koen ja kuulen,mutta en puhu.
En sitten tappotuomion edessäkään.
Olen vannonut olevani hiljaa.
En halua kertoa muille,sillä minusta tuntuu,ettei kukaan ymmärrä.
Tai että minut ymmärretään väärin.
En halua huolestuttaa muita.
Taistelen yksin tämän asian kanssa.
Kiitos tästä <3
Juuri kun tuntuu,että nyt muutun ja olen uusi ihminen,kaikki on hyvin ja muuta liibalaabaa tulee tämä tunne ja tämä tunne on perseestä.
Edes hetken toivoisin voivani olla onnellinen.
Haluaisin edes hetken nauttia näistä pienistä iloista mitä minulle on suotu.
Välillä tuntuu ettei jaksaisi mitään,eikä ketään.
Tänään mulla on ollut sellainen tunne.
Tämä tunne syö minua sisältäpäin.
Se nakertaa pala palalta osaa minusta ja jättää tyhjän olon.
Vihaa,surua,rakkautta,onnellisuutta,pelkoa,yksinäisyyttä.
Tuntuu,ettei mikään tunnetila ole pysyvä.
Tämä tunne raastaa minua.
Se riepoo minu edestakaisin,kuin tuuli kevyttä höyhentä.
Se syö minua.
En jaksa tehdä mitään.
Se tunne on vihan,pelon,surun ja yksinäisyyden sekoitus.
Se pistää minut miettimään.
Se saa minut tuntemaan oloni näkymättömäksi.
Se saa minut hyvin vihaiseksi onnellisia ihmisiä kohtaan.
Koko maailma tuntuu olevan minua vastaan.
Ja minä taistelen!
Taistelen hetki hetkeltä enemmän tätä tunnetta vastaan.
Se tuntuu olevan liian vahva,näin pienelle soturille.
Voimani ovat loppu.
Olen lopussa.
Miksi?
Miksi minulle käy näin?
Miksi mikään ei voi onnistua?
Miksi mistään ei voi tulla mitään?
Miksi juuri minun selkäni pitää olla kipeä?
Miksi isäni piti koskaan sairastua syöpään?
Miksi rakkain ihminen vietiin vuosia sitten pois minulta?
Miksi äitini on sellainen kuin on?
Miksi minusta tuli tällainen?
tyhjä,tyytymätön..
Miksi?
Miksimiksimiksi?!
Pieni ihmismieli ei voi käsittää.
Jos jonkun kanssa haluan tätä asiaa puida,niin salaisen kirjoituspaikkani kanssa.
En halua jakaa näitä tunteita,sillä minä pelkään.
Pelkään joka hetki.
Pelossa,sekä epätietoisuudessa eläminen on pelkkää paskaa.
Pelkoni ei katoa koskaan.
Ahdistus.
Tuska.
Viha.
Tyhjyys.
Yksinäisyys.
Onnettomuus.
Yksin olo.
Itkuisuus.
Suru.
Voisin jatkaa loputtomiin.
On asioita,mistä en puhu.
On asioita mitä näen,koen ja kuulen,mutta en puhu.
En sitten tappotuomion edessäkään.
Olen vannonut olevani hiljaa.
En halua kertoa muille,sillä minusta tuntuu,ettei kukaan ymmärrä.
Tai että minut ymmärretään väärin.
En halua huolestuttaa muita.
Taistelen yksin tämän asian kanssa.
Kiitos tästä <3
