Rv 24+2,sun särkyä anna mä en!

Ei tarvitse omistaa,että voi rakastaa.
Ei tarvitse opetella,oppiakseen.
Jos vihaat,miksi rakastat? Kysyisin näin itseltäni. 
Miksi pidät väkisin kiinni,etkä anna toisen mennä? Koska minä välitän,vaikka en tahtoisi.
Nyt minulla on kuitenkin paljon muutakin ajateltavaa. Todellisuus käväisi taas kylässä.
Minä saan vauvan! Lokakuussa! Enää 4kk! :)
Sitten minulla on suojeltava pieni ihminen vierelläni. 
Hän on syy,miksi istun tässä nyt. Minulla ei olisi välttämättä ollut voimia enää jatkaa,ellen olisi saanut näin hyvää syytä.
Mietin yhä,olenko valmis,onko minusta siihen.. 
Entä sitten jos ja mitä sitten kun? Minulla on vielä hetki aika valmistautua ja kasvaa ihmisenä. Rakastan pientä niin,että välillä ihan itkettää. Kuinka olenkaan saanut jotain niin pientä,vahvaa ja kaunista aluilleen ja kuinka ylpeä olen hänestä jo nyt? Hän on selvinnyt! Hän on kanssani koko ajan. Hän,joka pitää Juha Tapiosta ;> Kuuntelemme sitä yhdessä.


Oltiin kyläilemässä Karttulan suunnalla ystäväni kanssa. Reissu meni hyvin,mutta pakko myöntää,että tein virheen,pyydän siis nyt anteeksi pieneltä ihmeeltäni. Ehkä tänään,ehkä tänään,tähän kaikkeen vaivaan.. Koskee selkään. Ja pieni potkuttelee. :)
Jos meitä vielä kaksi täällä ois,jakamassa kaiken,kokemassa ihmeen,joka laajaan maailmaan,nousee kehdostaan.
Mitä silmät ei nää,sen sydän ymmärtää.
No,äidilläni on tänään syntymäpäivät,onnea siis hänelle!
Pakko myöntää,että minulla on ikävä äitiäni,vaikkakin näin häntä viimeksi torstaina. Nyt taas huomaan,kuinka paljon häntä tarvitsen ja kuinka paljon rakastan. Arvostan myös kovin paljon <3 
No,näihin tunnelmiin. ADIOS !

Rv 23+4

Jaaha. Olin kaksi yötä poissa kotoa ja nyt tänne palattuani.. Haluan takaisin sinne mistä tänä aamuna tulin.
Niin paljon rauhaa siellä,niin paljon hiljaista. Kesäiset koivut,järvi,sauna,ahh..
Käytiin lauantaina soutelemassa,minä tietenkin soudin,sillä rakastan soutamista.
Samalla tsekattiin verkot ja vedeltiin vähän uistinta. Eilen sitten palailtiin kylä maisemiin 11 maissa ja sinneppä sitten jäätiin. Piti eilen tulla kotiin,mutta ei sitten yksinkertaisesti edes huvittanut lähteä,joten tulin tänä aamuna. Seitsemän aikaan.

Väsyttää,voin kertoa,nukuin tuossa pari tuntia ja pikaisesti käväisin sitten herättyäni suihkussa.
Näin oikeastaan lapsen isästä unta. Hmph,voisikohan hän olla tulematta uniini jos nätisti unenmaan herralta kysyisin? :)
Nyt kaikki tietää raskaudestani,mikä on ehkä ihan hyväkin asia,niin ei tarvitse sitä sitten peitellä.
Nyt kun muistan niin lisään,selkään koskee. Alaselkään,oikealle puolelle! Ei ole kivaa. :/ Mutta kestän sen kyllä,pienen ihmisen vuoksi voin kärsiä. Se on hetkellistä. Uskoisin!
Koirani oli aivan ihana,ennenkuin rupesin nukkumaan,se tuli jalkojeni väliin peiton päälle ja painoi varovasti päänsä alamahani kohdalle,kun pieni alieni siellä veti aamujumppaansa. Koirani ei ole siis mikään chihuahuahuahuahua. Vaan yli 28kiloinen sekarotuinen turrikka. :) Vahtimestarini. Postinkantajan kauhu. Tummaihoisten suurin pelko. Naapurin vihan kohde,pieni poikani. Koira ei siis koskaan ole ketään purrut,tai ehkä kerran näykkäissyt postinkantajaa sormiin,mutta muuten täysin lutukka. Ihmiset pelkäävät sitä,koska hän melko kovaäänisesti ilmoittaa olemassa olostaan kaikille. Se on nyt ruennut kuitenkin minua enemmin suojelemaan pihalla ja välillä tuntuu,että uskallanko lähteä sen kanssa ulos.. Koira on hieman epävarma ja ujo luonteeltaan ja omaa selvästi hyvin vahvan vahtivietin. Mitähän sitten kun lapsi on täällä? Sen tiedän,että koirastani en luovu,en vaikka maksettaisiin. Se on elämäni ilo ja päivänsäde. Jos lapsella ja koiralla ei synkkaa,on minun kysyttävä äidiltäni,ottaisiko hän koiran luokseen. Tuntemattomille en sitä anna,voin vaan kuvitella sen pelon määrää,sitä epävarmuutta mikä varmasti lisääntyisi. EIEIEI. En voi edes kuvitella. Niin paljon minä sitä rakastan. Enemmän kuin mitään. Tai no tottakai lokakuussa syntyvää pienokaistani myös rakastan hyvinhyvinhyvin paljon. Liikaa.

No,nyt en enää keksi mitään mistä kirjoittaa,tuon pienen rakkaudentunnustuksen jälkeen on mielestäni hyvä lopettaa. Palaillaan. Sateisiin päiviin iloa! :)

koska rakastan.

On mulla silmät turvonneet,oon jäänyt sateeseen.
Katso taakse en mä kertaakaan.
Kyynel valuu poskellain,lehden pyyhin olaltain,katson eteenpäin mä vaan.
Uskon sinut vielä nään,silloin parempi on sää
silloin uskon jälleen,pärjään yksin,kun en ketään vierelläin mä nää.
Mä astun hiljaa eteenpäin,viime kerran katseet jäi,päähäni mua kalvamaan.
Uskon vielä kohtaavan,jonkun muita paremman,jonka ansaitsen mä kokonaan.

On tullut aika unohtaa,jättää kaikki se taa,keskittyä tulevaan.
En ole yksin laisinkaan,vaan pienen lapsosen mä saan,sitä tulen lähelläni kantamaan.
Häntä aion rakastaa,suojella kaikelta.
Sinä huomaa et laisinkaan.

Kuulen sinun kuiskaavan,'sun parastas mä tarkoitan',vaan et kuule mua ollenkaan.
Olen pahoillani kaikesta,siitä että rakastan,voin kyllä päästää sut menemään.
Jos en ole oikea,viereltäni katoa,anna minun kadota.
Vaikka kanssani et oo,muistot mukanani kulkekoon,ne aika sitten kullatkoon.
Hymyn huulillani näät,kun katsomaan sä jäät,silloin kun mä ohi kuljen taas.
En aio enää palata,vain lasta rakastan ja kyynel sitten katoaa...

Juhannus.

Juhannuksen kunniaksi tällainen sininen väritys tekstille. On siis jussi,juhannus jokkaisella.. Ympäri kyliä örveltävät keski-ikäiset vanhat juopot. Pihat täynnä puskaan purjoavia teinejä. Horjuvin askelin etenevä humalainen. Viina virtaa kuin viimeistä päivää. Lauletaan,juodaan,kustaan ja nauretaan. Sytytetään kokko. Käydään uimassa,osa hukkuu,osa keveästi itseänsä vedessä kelluttelee. Mutta mitäpä minä teen? Minä kerron.
Istun kotona. Täysin selvinpäin. Niinkuin myös ensi juhannuksena ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana. Nyt minulla on hyvä syy olla tekemättä edellä mainittuja asioita. Nyt voin viimein hengähtää ja pysähtyä itsekseni miettimään.

On oikeasti täysin hiljaista. Vain näppäimien näpytys kantautuu korviini. Tuntuu pieni potkaisu mahassani ja taas muistan,miksi istun kotona mieluummin yksin,kuin kylillä ympäri päissään olevien ynisijöiden ympäröimänä.
Viime yönä nukuin pätkittäin,mietin asioita,ihan niitä näitä. Elämän suuria asioita,hyviä ja pahoja. Mietin,että olin ennen sosiaalinen,avoin,iloinen ihminen. Loin helposti uusia ystävyyssuhteita. Sitten tapahtui jotain,joka muutti kaiken. Nykyään en päästä ketään enää niin helposti lähelleni. Nykyään olen varautunut ja hiljainen. Minua on satutettu,minuun on sattunut ja siksi rakensin muurin ympärilleni.
Henkinen tuska on pahempaa kuin fyysinen. Mietin kamalia asioita,mitä tapahtuu maailmalla ja kuinka perheen isät surmaavat lapsensa ja sitten itsensä.
Viattomat lapset..

Ne jotka tulevat elämääni,ne jäävät. Jos eivät,se on heidän oma päätöksensä. Nykyään olen vahva!
Minua voi lyödä,minua voi ruoskia henkisesti paskemmaksi,mutta minä aion yrittää parhaani olla lapselleni hyvä äiti. Tuki ja turva,se henkilö johon hän voi luottaa.
Jos joku erehtyy tekemään jotain lapselleni,tietää kyllä tehneensä.
Mietin myös,miten selviän. Tiedän,että moni muu on selvinnyt,nuoremmatkin,joten päätin,että selviän itsekin.
Olin yksin tai sitten kaksin,ehkä kolmisin.
Päätin,että aion rakastaa lastani,niinkuin rakastan jo nyt. Aion antaa hänelle mahdollisuuden.
En tee samoja virheitä kuin oma äitini.
Silloin eräs alkoi bilettää sisälläni,hymyilin itsekseni hetken. Hän tiesi mitä ajattelen,hän antoi merkin,että täällä minä olen. Sitä kesti ainakin vartin. :))
Silloin olin varma,etten ole kuvitellut sisälläni jonkun kasvavan,vaan siellä hän on. :)
Siispä oikein hyvää ja railakasta,lämmintä juhannusta kaikille. Niin nuorille kuin vanhoille! :)

Rv 23!

Noniin,rv 23 pärähti käyntiin! Eilen oli huonompi päivä,nukuin melkeinpä koko päivän,mitä nyt kävin koiran kanssa lenkillä.
Sit koski jumalattomasti alamahaan,mut mitää vuotoo ei tullu ja kaveri oli ihan virkeenä illemmalla,potkutteli ihan urakalla,joten se lienee normaalia?
 
Eilen vitutti,tänään vittaa,vituttaa myös näemmä huomenna. Ärsyttää eräs niinkin läheinen henkilö,kuin oma sisko,joka on aina ollut minulle tuki ja turva mummon kuoleman jälkeen. Nyt on ruennu ärsyttää!
Ei se mitään muuta oo vailla ku lastenhoitajaa ja toinen sisko on vailla äidiltä rahaa. Mitä helvettiä?
Sitten haukutaan ku ei tanssita pillin mukaan,hmph. Mitäpä tähän enää lisäämään?
Tänään kuitenkin kaikki ollut muuten hyvin,mitä nyt juuri rupesi alaselkää istuminen kolottaan.
 Ehkäpä tämä tästä.
Jospa huomenna paistas aurinko,pääsis ulos chillailee. Ärsyttää sisällä istua,kun sataa vettä.
Mikä sää,mikä kesä!!!! -.-
No,toivottavasti muilla päivä onnistunut!! :)
Kuulemisiin..

rv 22+3?

Noniin,eilinen Kuopion hippihäppeningi,eli Plantaasi on nyt koettu. Kuopion ''hurjat'' menot taas nähty,persausta sateessa puuduteltu ja eksän sekoilut CHEK!
Eilen siis oltiin ulkosalla oikeestaan koko päivä,lapsen isän ja parin kaverin kanssa.
En oikeestaan ees tiiä miten ajauduttiin samaan porukkaan,mutta niin nyt vain kävi. Törmättiin pariin tuttuttuunkin ja saatiin uusia tuttavuuksia.
Olipas ihmisillä siellä ihmettelemistä ja kauheen suuri shokki ku näkivät minun masun kasvaneen. Vähän otti kyllä päähän kun jokaikinen tuijotti kävellessä ohi,mutta heidän mielipiteillään ei ole väliä. Eikä kenenkään muunkaan.
Asukokonaisuus oli melko kiva,punaiset tennarit,mustat farkkulegginsit,musta toppi ja punaruutuinen lyythihainen kauluspaita.




Kyllä sitä väkisin eilen huomasi,että ei ne tunteet oo hävinny. Ne on tuolla jossain,mutta ei voi sanoa tai tehdä mitään,koska ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu.
Hitusen hankalaa. Noo,kuitenkin siitä illasta selvittiin,enkä mennyt sitten lapsen isän 'viekkuun' nukkumaan,vaikka pyysi.
Ei kertakaikkisesti pystynyt,olis vaan sattunu liikaa,lisää..
Ajattelin nyt vain jatkaa elämääni näin,se on ehkä kaikille helpoin ja paras ratkaisu. :)
Poika potkutteli ihan urakalla eilen kun tultiin kotiin,aina bussissa toinen aloittaa ja sitten kun pääsen kotiin. :)
On mukava tietää,että hänellä on kaikki hyvin.
Näihin tunnelmiin! Näkemisiin!

Pakko vielä lisätä,eilen kun siskon luona käytiin Joopin kanssa,siskon tyttö ihmetteli,miksi siskoni höpöttää mahalleni ja silittelee sitä kyykyssä.
Tyttö sitten kysäisi :"Saako *****-täti vauvan? Tuleeko *****-tädistä äiti?" :o
Siskopa siihen vaan että 'kyllä saa ja kyllä tulee'..
Mentiin sitten keittiöön kahvittelemaan ja tyttö sanoi '*****-täti oli kivempi ilman mahaa.' :D
''Minä en halua,että *****-täti saa vauvan.'' kysyin että miksi,niin tyttö sanoi että en vaan halua.
Meni sitten olohuoneeseen ja hyvä ettei raukalta kyyneleet valunut. ''Tiedäthän täti,että synnyttäminen sattuu?' ,huolehtii minusta ja on tietenkin hieman pahoillaan,että vauva varastaa tädin huomion sitten.. :/ No,ajan kanssa!! :)

rv 21+4. JOS OLISIN...

Jos olisin karkki, olisin ... kova, mutta sisältä pehmeä.
Jos olisin mauste, olisin ... paprikajauhe?
Jos olisin kenkä, olisin ... kulunut tennari tai skeittari.
Jos olisin vuodenaika, olisin ... syksy.
Jos olisin eläin, olisin ... hevonen
Jos olisin numero, olisin ... 3
Jos olisin puu, olisin ... mänty
Jos olisin suklaa, olisin ... fazerin sininen
Jos olisin hedelmä, olisin ... omena
Jos olisin marja, olisin ... mansikka
Jos olisin musiikkityyppi, olisin ... räppii
Jos olisin luonteenpiirre, olisin ... temperamenttinen..
Jos olisin lintu, olisin ... joutsen
Jos olisin kuvio, olisin ... palikka
Jos olisin valo, olisin ... kuu
Jos olisin vaate, olisin ... sukka
Jos olisin väri, olisin ... musta
Jos olisin ruoka, olisin ... kana tai lohi..
Jos olisin Muumi, olisin ... epämuodostunut
Jos olisin hiustarvike, olisin ... pinni
Jos olisin sää, olisin ... sateinen
Jos olisin kirjain, olisin ... M
Jos olisin supersankari, olisin... kuvitteellinen
Jos olisin soitin, olisin ... basso.
Jos olisin koru, olisin ... Vesipisara. Ikäänkuin kyynel.
Jos olisin kulkuneuvo, olisin ... Lentokone!


Mutta minä olen minä,enkä muuksi muutu.
Tänään mietin pojalle nimiä ja parhaimmat olisivat Atte,Reeti,Peetu,Manuel,Samu,Sakke.. :)
Eilen minua vielä sattui ero,mutta tänään minä aion vaan hymyillä ja jatkaa elämääni eteenpäin.
Sillä välitän ihmisestä niin,että en voi muuta tehdä kuin päästää hänet menemään.

Löysin tuolta..

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.
Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän

Tuo on kyllä totta. Tässä tulee mietittyä kaikenlaista,monesta eri näkökulmasta,ajattellen myös muita..
Varsinkin eilisen 'eron' jälkeen,mikä ei niinkään tullut yllätyksenä.
Jos ihmiset eivät enää pidä toisistaan,minkäs sille mahtaa.
Näihin tunnelmiin rv 21+2

rv 21!

Tänään pamahti siis rv 21 käyntiin! Enää 7 viikkoa seuraavaan ultraan :)
Tänään on myös pikku-Eelini syntymäpäivä,koirani siis joka täyttää 2! :)

Ajattelin nyt vain tulla tänne kirjoittelemaan tuntemuksista ja ajatuksista..
Mistähän aloittaisin?
Olen ollu nyt pari kolme päivää kamalan väsynyt ja en oikeastaan ole jaksanut minnekkään lähteä,paitsi koiran kanssa tietysti ulos. Eilen nukuin päikkärit ja tänäänkin yritin,mutta päiväunien ja nukkumatin tavoittelu loppui lyhyeen,kun posti tuli ja Eeli jälleen ilmoitti postinkantajalle hyvinkin kovaäänisesti olemassaolostaan.
Minua myös vihloi useampaan otteeseen vasemmalle puolelle alamahaan. Vissiin niitä liitoskipuja vai?

Rupesin myös miettimään,mitä mieltä muut ovat 'teiniäideistä' ja siitä,että he tavallaan kantavat vastuunsa pitämällä kyseisen lapsen..?
Tässä oma tilanteeni!

Kannan kyllä vastuuni,kannan korren kekooni.
Suljen illoin silmäni,matkaan hyvin hyvin kauaksi.
Tunnen pienen elämän,sisälläni jylläävän.
Aion suojella häntä kaikelta,niin hyvässä kuin pahassa.
Syntymäänsä asti,poikani on turvassa,omassa mahassa.
Kukaan ei saa satuttaa.
Yritän loppuun asti parhaani ja siksi minä toivoisin,että katsoisitte uusin silmin.

Äitiys ei ole iästä riippuvainen. Kukaan ei voi päättää minkä ikäisenä teet ensimmäisen lapsesi.
Itse aion tehdä parhaani,onneksi minulla on tukeni.
Ei minua niinkään kiinnosta,mitä muut ajattelevat.
Näihin tunnelmiin,kiitän ja kumarran ;>

RV 20+4 ja rakenneultra

Noniiiin,nyt on sitten äp:lta palailtu ja painoa oli toisella jo huimat 339g.
Vastas viikkoja ja kaikki oli kunnossa,ainakin päällisin puolin.

Komee vauva tulossa,ei sitten muusta tietoa.
Ystävilläkin pojat elokuussa tulossa :) (Niin siis poikaveikkauksen sain ultraajalta.)
Nyt kotona siskon lasten ja äidin kanssa,sadepäivän iloja.
Kaupassa käynti olisi seuraavaksi.


Viime yö oli tuskallista,ei oikein tiennyt mikä asento olisi hyvä ja pari kyyneltäkin taisi vierähtää.
Johtuen pienestä stressistä mikä päällä,ja huoli rakkaimmasta.
Nyt kaikki kuitenkin hyvin ja hymyilyttää hirmusesti!
Nyt minä jatkan muita harjoituksia,palaillaan! :>