rv 37+3,odotusta

Jahah,mmhm,sitä aletaan olla jo loppusuoralla tosiaan. Mihin se kaikki aika katosikaan?
Raskauden aikana on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista.. Paljon hyvää,mutta myös sellaista,mitä ei olisi tarvinnut tapahtua. Ei nyt,eikä myöhemmin. Ei minulle. Ei kenellekkään.
Nyt vain odotan ja odotan,että saisin oman pojan syliin. Pääsisin vihdoin kokemaan äitiyden ja saisin rakastaa,ilman,että minun pitäisi sitä hävetä. Ilman menettämisen pelkoa,ilman hylätyksi tulemisen tunnetta. Ilman draamaa. Ilman pelkoa siitä,että minut petetään,jonka jälkeen jätetään. Saisin rakastaa avoimesti,aidosti,näkyvästi. Niin,ettei olisi epäselvyyttä asiasta..
Tosin tällä hetkellä en enää niinkään pidä tästä raskaudesta. Mua on jo 3 yötä putkeen koskenut alaselkään,alamahaan,reisiin,pakaroihin,tuntunut painetta,repinyt kohdunsuulle jne.
Tosin kaikki nuo kivut ovat eteenpäin,eikö?
Viimeksi kävin torstaiyönä sairaalassa,kohdunkaulaa jäljellä 1,5cm ja sormelle auki. Jippijaijei.
Nyt meinaa koskea koko mahan alueelle + kylkeen,kun pieni herra päätti sinne varpaitaan ja pyllyään yhdessä välissä tunkea.

Tästä mahtaa taas tulla hyvinkin lyhyt postaus,pikainen kirjoitus,ei niinkään pitkä vuodatus.
Voisin kehua maasta taivaisiin hyviä hetkiä,haukkua erään ihmisen pystyyn kirjoittamalla miljoona sivua,jaaritella kivuistani,valitella ahdistuneisuuttani,selittää pitkät tovit jonniijoutavia,mutta jätän väliin. Teen sen ehkä vielä joku päivä,mutta en tänään.

vuodatus.net,käy vaikka katsomassa. (rv 36+5)

Mua vituttaa. Ahdistaa. Masentaa.
Miten kukaan voi valita naisen,ennemmin kuin oman lapsen?
Miten kukaan voi tehdä niin?
Itse tekisin mitä vain lapseni eteen,kuolisin hänen puolestaan. Teen mitä vain poikani hyvinvoinnin eteen,enkä tarvitse rinnalleni miestä. En tarvitse ketään lapseni lisäksi.
Hän on minulle tärkein. Vaikka ei olekaan vielä täällä.
En tiedä,mitä tosirakkaus on,mutta opin sen kyllä,varmasti,joku päivä. Anytime soon.
En päästä hänen kättään kädestäni. En päästä otetta lipsumaan.
Yritän olla hänelle ystävä,äiti,vanhempi. En toivo mitään muuta,kuin että saan pitää hänet lähelläni,kunnes kuolen.

Tänään nukuin,vaikka piti tehdä sitä,tätä ja tuota. Mutta ei jaksanut.
Koska muhun sattuu. Todella. Henkisesti.
Fyysinen kipu ei ole mitään henkiseen verrattuna. Ei mitään!
En ole uhri,enkä sijaiskärsijä. En ole ansainnut tätä. Kipua.
Tämä henkilö,joka opetti minut vihaamaan,opetti,kuinka toista voi satuttaa. Hän näytti minulle miten valehdellaan kun silmiin katsotaan. Hän näytti,miten nopeasti toisen voi menettää,sanomatta sanaakaan,selittämättä sen enempää,toinen on poissa. Hän teki minusta tunnevammaisen,en osaa rakastaa. Häntä varsinkaan. Hän ei ansaitse mitään,hyvää. Ei mitään mistä kiinni pitää.
Minulla on poika,jonka saan pitää kokonaan itselläni. Joka valitettavasti ei tunne isäänsä,tai tule tuntemaan..
Isä valitsi jonkun muun,ei poikaansa.
Enkä halua tuota valittua lähellekkään poikaani. HYI.
Nukuin tänään,koska silloin ajatus katkeaa,ei tarvitse miettiä mitään.
Kun heräsin,kissa kehräsi vieressäni,se näki unta.
Hetkeksi hymy nousi kasvoilleni.
Tunsin pojan liikkeet,onneksi,hänkin oli hereillä. On edelleen.
Kissa makaa mahani päällä,pentu,rääpäle ja heiluu pojan potkujen mukaan.
Kissa ei välitä,kissa kaipaa läheisyyttä. Se on vielä pieni.
En ajattele mitään,tuijotan näytölle ilmestyviä kirjaimia. Kertomus,pieni ajatus. Hmm..
Kuulen kellon tikityksen vasemmalla puolellani,koneen hurinan oikealla. Tuli taas ajatuskatkos,mutta tekstiä näyttää tulevan.
Voisin jatkaa tätä näpyttelyä,vaikka kuinka pitkään. Ajattelematta syntyy hienoin kertomus,hienoimmat lauseet,monet laulut. Antaa kaiken tulla vain,eikä mieti,mitä kirjoittaisi.

Kirjoittaminen saa ajatukset muualle. Voin hengähtää.
Rento olo. En ole saavuttanut mitään,mutta saavutan vielä paljon.
En polje enää paikallani. Voin vihdoin jatkaa elämääni,annoin itselleni vihdoin luvan hengittää.
En pidä kiinni enää kenestäkään. Miehestä.
Pidän kiinni niistä,jotka ovat minulle rakkaita. Niistä,jotka aidosti välittävät.
Niistä jotka valitsivat minut,minun lisäkseni pojan. Pienen ihmeen,elämäni rakkauden..
Ei muita. Ei ketään.
Sekavaa? Eikö vain. Parasta on vain jatkaa ja jatkaa. Monet putoaisivat jo kärryiltä?
Pitäisikö lopettaa? Ehkäpä.
Lopetus. Vai kaiken aloitus? :)

rv 36+4 ja nla

Tänään heräsin aamuyöstä/aamusta kipeisiin supisteluihin,vaihteeksi.. Neljästä kuuteen minä valvoin ja mietin,että pitääkö tässä jo synnyttämään lähteä. Tuntui painetta,menkkamaista kipua alaselässä- ja mahassa +kohdunsuulla painetta ja tiedänhän minä mistä se johtui.. Jouduin eilen stressaamaan lapsen isän möhläilyistä ja nykyisestä seuralaisestaan ja se oli vika tikki. Ei tullut paikalle vaikka piti. Silloin kun piti. Silloin hän menetti ja poika menetti,minä en menettänyt mitään. Nyt mua vaan ärsyttää niin,että tekis mieli listiä koko ihminen. Enkä muuten ole ainoa! (y)

Iloisempiin asioihin!
Tänään oli neuvola,sydänäänet kuului hyvin,poika aina pakenee,joten piti painaa pyllystä sen terkan,että sai kunnolla katsottua.
Kohdunpohjankorkeus oli noussut,jälleen,se oli 35cm. Aiemmin pari viikkoa sitten se oli VAIN 32,5cm..
Poika siis kasvaa hyvin ja voi hyvin <3
Äidin rakas porskuttelija,jonka yksiöstä alkaa tila todella loppua.
Pissa oli puhdas,mutta verenpaineet korkeimmat tähän asti 149/81... Aletaan nyt seuraamaan niitä paineita,kun ollaan jo osastollakin yö vietetty.
Hemoglobiini oli noussut,niinkuin useimmiten ennen synnytystä hempparit nousee. Viimeksi se oli 119,nyt 125! :)
Happy happy!

Ensi viikolla on sitten taas aika äitiyspoliklinikalle,pelkopoliklinikalle ja neuvolalle. Tekemistä riittää.
Ei voi valittaa,että otettaisiin turhan löysästi.
Huomenna olisi taas mentävä verikokeisiin,meinaa kämmenet ja jalkapohjat taas kutista,samoin kuin massu aina välillä. Tiedä sitten,mistä johtuu,mutta hyvähän ne on tarkistaa..
Muistan kun pelkäsin piikkejä ihan armottomasti ennen raskautta,enkä suostunut menemään lähellekkään ISLABbia,eli sairaalan näytteenottoa. JEP!
Vaikka mulla oli snakebitesit ja olkavarressa tatuointi,olin piikkikammoinen. Enemmän kuin kukaan.. Mutta nyt raskauden aikana on ollut niin paljon verikokeita,että eihän sitä kehtaa edes enää pelätä! :'D
Nyt mennään siis normirutiinilla verikokeisiin ja hipsutellaan hymyssäsuin pois..
Tälläista täällä. :)

rv 36+1 ja sta.

Voihan vitura!
Miks mikään ei toimi niinku pitäis,varsinkaan tällä vanhalla koneella?!?!?! ÄRSYTTÄÄÄÄÄÄ!!
Enigeis,tänään siis viikkoja 36+2 ja eilen oli paljon puhuttu synnytystapa-arvio ja kontrollikäynti muutenki äitiyspoliklinikalla. Kasvukontrolli.
Yritän tässä taas nopeesti vaan kertailla tapahtumia,ennenku netti lagaa TAAS.
Jeps.

Ensin menin puoli 10 maissa sinne polille,aika tosin oli vasta 9.50.. Ainahan ne siitä ajasta myöhästyy,joten pääsin joskus tasan 10 huoneeseen ja ultraus alko joskus 10.10..
Kaikki oli hyvin,iso poika siellä röllötteli,edelleen pää alaspäin,niiku on ollu jo montamonta viikkoa. Oli valmiuksissa ja painoarvio oli 3084g :)) Kaik niiku pittäähi. Kun lääkäri sitten yritti reisiluuta mittailla,poika oli sitä mieltä,että 'hyvin mä kasvan,ihan oon hyvän kokonen,oo mittailematta' ja piilotteli koko ajan,juuri ku oli lääkäri saanu aina hyvän näkymän :'D Hupsu poikanen <3 
Sitten tehtiin synnytystapa-arvio,mikä muuten teki aivan helvetin kipeää. MYös koko päivän ja illan sen jälkeen,mutta hyvin kuulemma mahtuu alakautta poika tulemaan.Pissanäytteen annoin,sillä tosiaan,mulla edelleen on koskenut päähän ja ollu oksettava olo. Pissanäytteen tulosta odotellessa (ne pisti sen jonnekki eteenpäin) mua repi aivan SAATANASTI kohdunsuun tietämille ja alkoi tulla taas supistuksia. Kohdunkaula oli lyhentynyt 2,5cm:iin,unohdin kai mainita..
Toissapäivänä verenpaineet kävi 160 ja jotain ja 158/90 ja sitte 154 ja jotain.. Hmm? Mietin vain,voiko pitää paikkaansa,mutta KYLLÄ. Eihän ne siellä polilla hälyttävät ollut,tietenkään,mikä on tietysti hyvä vaan. Ottivat kuitenkin varmuuden vuoksi verikokeet,mutta onneksi labroissakaan ei mitään ollut. Jeps ->
Pääsin vasta 1 aikaan kotiin,huhhu.

Siinäpä kaikki varmaankin. Tänään tulee sisko Helsingistä,jeij :)
Näihin tunnelmiin!
Kettu kuittaa.

haha

YOU MORON!
Tältä musta tuntuu,välillä..

Haukuin erään,nimeltä mainitsemattoman henkilön mielessäni pystyyn ja kirosin sen maan alimpaan helvettiin,viimeksi eilen illalla!


' You have to be cruel,to be kind ' - Sadie Saxton.

Mun sisällä kiehuu. FOR REAL! Ja kun se soittaa,mun sisällä kiehuu vielä enemmän.
MITÄ VITTUU se haluu,mitä ylipäätään kukaan haluu?
THE FUCK DUDE?


Miksikö?
Koska se täyttää lauseet valheilla,eikä kehtaa kertoa totuutta. Mä en tiiä,mitä se haluu.
Ja koska koen vääryyttä. NIIN PALJON VIHAA..

Mutta.. Tuli tässä mieleen. Parhaalla ystävälläni on tänään syntymäpäivä. Tai entisellä parhaalla ystävälläni..
Joten..
Forgive me! HAPPY BIRTHDAY <3
http://www.scrolllock.nl/1.cfm

rv 35+3 ja osastotarkkailu.

Hei!
Mä menin eilen illalla päivystykseen lähinnä sen takia,että itselläni on ollut lämpöä kohta viikon verran. Lisäksi tuntui,kuin joku puristaisi kasaan ylävatsan kohdalta,koski päähän ja muuta pientä mukavaa.
Päivystyksestä mut heitettiin suoraan synnärille,siellä taas käyrät ja pissanäyte +verenpaineen mittaus.
Mutta mitä tapahtuikaan? PROTEIINIA pissassa. paineet 102/50,lienee liian alhaiset?
Eikun verikoetta ja ultraamaan.. Pojalla onneksi kaikki hyvin,vaikka olikin ollut vaisumpi kuin normaalisti. Käyrillä aloitti hirveän biletyksen ja ultrassa liikkui hyvin. Painoarvio 2,7-2,8kg. Hmm? kaksi viikkoa sitten painoarvio oli sen 2,5kg? Nojoo..
Mulla oli mukava lääkäri ja kätilö oli sama,joka oli auttanut minut maailmaan.

No mennäänpä asiaan. Valkuiaista virtsassa. Osastolle tarkkailuun yöksi. Aamulla klo 06.36 tuli herätys,että mitataan verenpaineet. Muutenkin nukuin todella huonosti. Ei mikään mukava reissu.
Illalla kysyivät olisinko halunnut nukahtamistabletin,jota en halunnut,ihan periaatteen vuoksi.
Mua ahdisti. Koko illan,yön ja aamun. Halusin kotiin.
Kuulin verhon takana olleen naisen hengityksen hiukka liian selvästi. Ja ne syvät tuskaiset tylsistyneet huokaukset.
Vointiani siis seurattiin,onneksi vain tuo yksi yö. Aamupäivällä tänään,pääsin kotiin.
Onneksi enää ei ollu valkuaista virtsassa ja pojalla kaikki ok. Millään muulla ei mitään väliä.
Elämäni rakkaus on kunnossa,se on pääasia..
Mietin vain,että mitenköhän synnytyksen jälkeiset osastopäivät? Ehkä paremmin kun poika on lähellä. <3 HOPE SO. Näihin tunnelmiin..

rv 35+0 +repivä tunne.

Antibiootti almost loppu. Onneks. Ei ole mitään mukavaa puuhaa laittaa sitä voidetta joka ilta..
Kuurin piti kestää 7päivää,mutta näemmä voidetta on vain kuudelle päivälle.
Eilen oli neuvola,uusi neuvola,uusi terkkatäti,joka on myös mun siskollani ollut ja hänen tytöllään. Letkee,rento,vähän vanhempi pullukka. Kokenut molemmat synnytykset,siis keisarinleikkauksen ja alatiesynnytyksen.
Kaikki hyvin,verenpaineet ok,pissa puhdas. Sf-mitta laskenut muka viime kertasesta,sanoi tosin,että kun eri mittaaja ja riippuu ihan mistä mittaa.. JAAHAAAHH.. Joo.o..
Paino ei ollu noussu liikaa,lällälllääää vaan entiselle terkalle .. :D
Nyt tajuton flunssa päällä ja päähän meinaa todellakin vihloa. Jospa tää menis piakkoin ohi,ni ei menis yöt tämän takia valvoessa.
Pitäis varmaan pikkuhiljaa ostella loppuja hoitotuotteita pojalle kotiin,mutta millä rahalla ja plaaaaaaaaaaaaah!!
En millään jaksais enää siitä stressata,mutta pakko. Kukaan kun ei sitä puolestani tee.
Lapsen isään sain yhteyden ja aikoo siis tunnustaa isyytensä,mikä meinaa sitä,että hän saa luvan sitten sitoutua isyyteensä. Muuten se on soronoo.
Tällaistapa täällä.
Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Ps. Mulla on taas alkanut repivä tunne kohdunsuun suunnalla ja alavatsalla,aivan kuin joku oikeasti repisi paikkoja auki. Hmph,aina ylös noustessa ja kävellessä. Mitäköhän ihmettä? We'll see! :o
pps. Ensi viikolla ultra,kasvukontrolli,ihan vaan mun iän vuoksi seuraillaan. Jospa siellä saatais sitä synnytystapaa puitua läpi.. :)

rv 34+1 ja huoh!!

kuinka ihana <3

Mm,nyt olis jo rv 34+1 ja monet valvotut yöt takana. Väsyttää ja väsyttää ja alkaa pikkuhiljaa menee hermo kun ei saa nukuttua.
Mä oon miettiny,todella paljon,miten synnyttäisin.. En liputa normaalin synnytyksen eteen,enkä suunnitellun sektion. Molemmissa omat riskinsä.
Olen oikeasti todella,todella kauhuissani ja peloissani tulevan synnytyksen vuoksi. Vauva on kuitenkin jo niin isokokoinen. Rv 33+4 painoarvio oli 2500g. Katsoin kun lääkäri,todella mukava tällä kertaa,kertoi mitä teki ja mitä mitat oli jne. Synnärillä siis käyty,kivuliaiden supistusten vuoksi,alavatsasäryn vuoksi,ylävatsasäryn vuoksi jne. Katsoin kuitenkin kun lääkäri poikaa ultralla mittaili,että mitat viittasivat rv 36+ tai rv 35.. :o Sano että hyvän kokoinen on,no mahtaa todella olla kun kerran mitat vastaa viikkoo 35-36+. TERVE.
Lisäks mulla nyt on joku tulehdus tuolla sisäsynnyttimessä,minkä vuoksi voi tulla niitä supistuksia jne. Sain antibiootin siihen.
Enkä nyt oikeen tiiä,mitä pitäis valita. Mikä olis oikein?
Kumpi olis molemmille parempi vaihtoehto??

Mm,nyt lapsen isä ei vastannu mitään,kun kysyin aikooko kenties tunnustaa isyytesä ja muuta sellasta. Jos ei,niin that's his lost,saanpahan itse enemmän rutistella poikaa ja viettää sen kans aikaa..
En malttas odottaa,että muksu olis jo täällä.. No,enää ei ole kun 6vk laskettuun.

En jaksa miettiä enää tänään,oon niin väsynyt kaikkeen.. Ehkä tämä sitten tästä,kun poika rellottaa sylissä. Näkemisiin!