kuulumisia. Pitkästä aikaa!

On taas vierähtäny tovi,viime kirjoituksesta.
On tapahtunut kaikenlaista sillä aikaa. Niin hyvää kuin pahaakin..
Aloitetaan vaikka siitä,että sain vihdoin lääkärille ajan ja oikeat lääkkeet. (minulla siis on masennus ja erittäin vaikea ahdistuneisuus) NÄIN. Sain lähetteen samointein nuorisopsykiatrille,jonne menen tänään sitten jauhamaan paskaa sen psykiatrin kanssa (joka lässyttää samaa kuin muutkin ''kyllä minä ymmärrän,tiedän miltä susta tuntuu,et ole yksin'' lässynlässyn. Eipä se kuitenkaan varmaan pahitteeksi olisi.
Tuli mieleen,että ehkä ei olisi pitänyt kirjoittaa edellistä,jos vaikka joku vainoojamumppeli käy blogiani lueskelemassa tylsien iltojensa ratoksi ja päättää tehdä jonkun ilmoituksen sossutantoille. Kyseisille mumppeleille tiedoksi,minulle soitti jo sossutantta nuorisopsykiatrian puolelta ja todettiin,ettei lapsellani ole mitään hätää ja voin mainiosti poikani seurassa!

Perjantaina,viikko sitten,lapseni isä tuli tänne MINUN ja POJAN kotiin huutamaan. Multa palo käämi ja nousin tuolista niin,että kukat ja tavarat vaan lens. Jätkä seiso ovella,kädet karmeissa nojaillen ja minä  menen ja tuuppaan häntä taaemmas ja karjaisen ''Jos haluat tapella,ni tapellaan sitten kunnolla,PERKELE''. Jätkä kuitenki peräänty ja sano ettei haluu tapella. Käskin sitten pitää pienen leipäläpinsä ummessa. Ilme oli kertakaikkisen yllättynyt,luuli varmaan,ettei minusta ole hänelle vastaan pistämään. ÄHÄHÄ.

Kolmanneksi,pojalle on nyt puhjennut kaksi alahammasta. Alakulmahammas on kovaa vauhtia tulossa ja kiukkuilua riittää. Nukkuminen jää päivällä puoleen tuntiin ja yöllä nukkuu sitten pidemmän ajan putkeen. Kyllä minä valtavasti poikaani rakastan,ei sitä voi edes sanoin kuvailla,mutta minäkään en ole mikään supermies,ylivoimainen,mahtipontinen,minäkin väsyn joskus.
Onko se todellakin väärin? Väsyä,kun joutuu olemaan lähestulkoon aina lapsen kanssa yksin. Pesemään kaikki pyykit,siivoamaan,tiskaamaan,syöttämään pojan,vaihtamaan vaipat,vaihtamaan vaatteet (sosesotkun takia),käyttämään koiraa yms?
En koe olevani huonompi äiti,jos väsyn.
Enkä edes häpeä myöntää sitä!

Minulla on nyt murtuma oikeassa ranteessa,vasemmanpuoleisessa luussa,noin puoleen luuhun saakka (vaakasuunnassa).
Kiitos rakkaan koirani.

Tänään unet loppuivat,kun heräsin todellisuuteen,että poika oikeasti itkee.

Luulin että näin unta.
Kävin lämmittämässä maidon ja puhelimeni värähti. Whatsappi (mä luulin ettei se edes pelitä ja olin ihan ihmeissäni,miks mulle tuli viesti)...
Olihan se pakko lukea ja väkisinhän sitä jää whatsappin ihmeelliseen maailmaan seikkailemaan,kun löytää tuollaisen uuden tuttavuuden. WAU. Sinne jäi unet ja väsyttää niin s**tana*ti.
Ei auta,ei auta,töihin on lähdettävä ;)

Tässäpä kai nämä tämänhetkiset viimeisimmät tapahtumat.
Jonkinsortin kohokohdat!
Eipä mulla kai muuta. Hyvää alkavaa viikkoa!

-KETTU kuittaa :) -

väsymykseen on tultava loppu!

Noniin,viime postaukset ovatkin olleet väsymyksestä ja siitä,etten enää jaksa.
Otin yhteyttä toissapäivänä lääkärille ja kerroin,että minua ahdistaa välillä niin paljon,ettei meinaa henkeä saada. Oma henkilökohtainen henkinen helvetti on.. Sanoisinko.. Perseestä.Hoitaja pahoitteli,ettei heillä tällähetkellä ole lääkäriä,joten täytyy loppuviikosta soitella uudelleen aikaa.
Saan mahdollisen lääkityksen ja lähetteen eteenpäin.
Taistelin sitä tunnetta vastaan pitkän aikaa,vuosia.
Enää en jaksa. Se syö minua sisältäpäin ja ulospäin kaikki näyttää silti olevan hyvin.
Vaikka taistelin vastaan,ettei minun tarvitsisi hakea apua,tulin itseni kanssa siihen pisteeseen,että nyt on pakko. Mentiin syteen tai saveen.
Kun on poljettu,henkisesti täysin hajalla,eikä pääse enää sieltä syvyydestä yksin,omin avuin ylös,on tajuttava tilanteen vakavuus ja haettava vihdoin apua.
Olisinpa älynnyt tehdä sen aiemmin,ajoissa,ettei oltaisi tultu tähän pisteeseen missä nyt ollaan.


Eilen oli se lastenvalvoja. Luulin,että siellä menee n. 20min,mutta siellä menikin tunnin verran.
Puhuttiin tapaamisista ja siitä,että minullehan automaattisesti jää yksinhuoltajuus ja isä tapaa poikaansa ns. 1-2krt  viikossa. Ehkä useamminkin,mutta papereihin täytyi laittaa jotain.
Elatusmaksuista myös jaariteltiin,lopputulos on se,että saan häneltä elatusta 220e.
On se enemmän kuin nyt ja varsinkin,kun minun tulot ovat miinuksella!!!!
Mun pitäis alottaa koulu nyt syksyllä,mutta tuskin jaksan.
Pelkkä ajatus siitä stressaa ja saa minut voimaan entistä huonommin.
Itkin eilen jotain 1½h putkeen,sillä kaikki kasaantuneet ajatukset ja tunteet ottivat vallan.
Silloin kun itkettää,on itkettävä.
Lapseni isä oli silloin täällä ja hän tokaisi ''nyt nään,että ei sulla oikeesti oo kaikki  hyvin'' ja
minä,että no EI SHIT,SHERLOCK!!
Jospa tähän siis saataisi sitä kaivattua apua. Muuten mistään ei tule mitään.

Tässäpä kai nämä tärkeimmät...

-KETTU KUITTAA!!-

väsymys (jatkuu)..

Kashniin! Tänään on sitten ollut ihana aamu/päivä..
Poika on mummon luona hoidossa ja itse sain vihdoin siivoiltua ja tsekattua pojan vaatekaapista käyttökelpoiset ja sopivan kokoiset vaatteet käyttöön. Huhu.
Koneellinen pyykkiä pyörimään ja vielä olisi tiskattava tuo kammottava tiskivuori!
Mun on jo pidemmän aikaa pitänyt siivota. Monta päivää katsoin sitä paskan määrää ja tiedostin,että pitäis siivota. Sitten ajattelin että ''ja vitut'' , ei se paska minnekkään katoo,sen voi tehdä huomennakin. Oon ollu siis henkisesti jotenki niin väsynyt etten oo jaksanu edes siivota. Pojan kanssa kyllä jaksan olla ja viettää aikaa,rakastan nimittäin häntä niin paljon,ettei sitä voi sanoin kuvata!!

Isyystestin tulokset tulivat eilen,jos olen unohtanut mainita,että sellainenkin tehtiin,pahoittelen.
Eli siis tilanne on se,että lapseni isä on yli 99,999%varmuudella lapseni isä.
Hän ei vaan voinut uskoa eikä luottaa.
Se tarkoittaa käytännössä sitä,että nyt hän alkaa maksaa minulle elatuksia.
Tapaamisista lähdetään tappelemaan lastenvalvojalle viikolla 7.
Helvetti,sehän on jo ensiviikolla,eikö? :o
Oikea kinostuksen kivivyöry!!
Onneksi meillä on nyt kuitenkin paremmat välit kyseisen ''en edes sano minkä'' kanssa.


Asiasta toiseen ja kolmanteen. Poika on oppinut kääntymään nyt siis vatsalta selälleen ja selältä vatsalleen. Masulta selälleen poika kääntyi tarkoituksellisesti jo n. 2kk iässä,mutta nyt viime viikolla hän pyörähti selältä vatsalleen,mikä oli melko shokki mulle.
Enää ei voi poikaa jättää minnekkään yksin..
Sen verran pakko kirjoittaa,että luulen 2h välein heräämisen olevan osasyy väsymiseeni.
Eli poika siis heräilee yöllä n. 2h välein syömään. EN KÄSITÄ!
Pakko aloittaa nyt sitten soseetkin hieman ennen 4kk suositusta. Vaikkakaan ei ole paljoa vaille.
Mistähän soseesta olisi turvallista aloittaa?
Maissi?

Haluaisin kovasti itselleni pysyvän,kestävän parisuhteen,mutta tiedän etten pystyisi siihen.
Vaikka olenkin kotona melkein aina ja en käy koulua tms.
Ei minulla ole aikaa suhteeseen. En jaksaisi panostaa sekä poikaan,että toiseen rakkaaseen. Parisuhde kuolisi alta aikayksikön. :/
Tavallaan se olisi mahdollista,mutta kaikki ajatukset ja voimat menevät tähän pienempään rakkaaseen ja jos täysin rehellisiä ollaan,pieni breikki ei olisi pahitteeksi. Edes päivä pois näistä tutuista ympyröistä ja maisemista. Alan todella ahdistua ja stressaantua.
En oikein tiedä mitä tekisin. En uskalla hakea lääkäristä apua,sillä eräästä henkilöstä oli tehty lastensuojeluilmoistus (lääkärin toimesta) koska hän meni ja puhui,kuinka väysynyt on lastensa kanssa ja kuinka väsynyt on arkeen.... ? : o
Luulin,että lääkärillä on vaitiolovelvollisuus. Olin väärässä!!
Lisäksi en halua popsia mitään pillereitä,poikani kanssa ollessa.
Haluan olla normaali,hyvinvoiva äiti,jonka kanssa voi touhuta yms.
En halua olla missään pillerihuuruissa,tajuamatta maailmanmenosta yhtikäs mitään...

Melko monet ystävistäni ovat kadonneet.
Eipä ollut mikään yllätys.
Kyllähän minä sen tiesin jo raskausaikana,että he eivät käsitä,kuinka paljon aikaa menee lapseen ja kuinka väsynyt voi olla illalla,kun lapsi menee yöunille.
He eivät ymmärrä,että on siivottava ja tehtävä muut kotihommat kun lapsi nukkuu. (Ainakin  minun kohdallani on näin,sillä poika on aika vaativa.)
He eivät myöskään käsitä,että esim. Kaupungille lähtö ei olekaan niin helppoa,ettänoniiin,nytpä sitten lähdetään. Se on sellaista säätämistä.
Jeps..
En jaksa sen enempää tästä aiheesta avautua,enkä koe sitä tarpeelliseksi. Asiat menevät omalla painollaan.
Hyvin menee,mutta menköön. :D

Ei mulla kai muuta,sori postaustauosta!

-Kettu kuittaa!!!!!!!!-