who let the dogs out?

Helöy.
Ajattelin tulla tänne nyt jotain kirjoittelemaan,kun mammalla ollaan ja meinaa hieman tylsää olla.
Poitsu heräs 7 jälkeen ja nyt yritän sitä laittaa tässä samalla takaisin nukkumaan. (Vielä mahtuu vaunuissa köllöttelemään juuri ja juuri)
Hoksasin juuri,että pikkumies on ensikuussa jo puolivuotta!
Mihin se aika on mennyt? :o

Ajattelin,että kunhan ehdin ja saan aikaiseksi,teen kuvapostauksen ultrakuvista,kotiutumiskuva,muutaman viikon ikäisestä poitsusta jne.

Omituista huomata,että ei hää olekaan enää mikään pieni,vaan jo iso!

Asiasta toiseen ja kolmanteen.
Mua todella risoo nää kaikkitietävät ja kaikkiolevat ihmiset,jotka utelee sellaisista asioista,mitkä eivät edes niille kuulu. Miksi heidän täytyy yrittää puuttua minun ja poikani elämään? Eikö heille oma riitä,vai eikö heillä ole?
I DON'T FUCKIN' GET IT!

Hyvin lähti aamu siis käyntiin.
Väsymyksen päälle pukkasi aivan mahdoton vitutus ja kaikkea muuta mukavaa.
No,näilläpä sitten mennään.
Onneksi poika ei ole kiukkuinen. :)

You can hate me.
You can love me.
You can ignore me.
You can talk shit behind my back.
You can say honestly how you feel about me..
You can guess who i am or what my life is like..
But i have something to say about it.. !

I don't give a fuck what you think
so you're happily invited to kiss my ASS. ;)

Eipä mulla muuta.

-Kettu kuittaa!-

unelmakoti,unelmatalo,unelma elämä??

Mikä teidän mielestänne olisi unelmakoti?
Unelmatalo ja unelma elämä?
Olisiko se suuri omakotitalo?
Entäpä suuri kartano aivan järven/meren rannalla?
Rivitaloasunto?
Kerrostalokämppä??
Unelmia saa ja PITÄÄ olla.
Ainakin minun mielestäni.
Siitäpä tämän päiväinen UNELMAPOSTAUS..
Sisältää kuvia MINUN unelmastani/unelmistani..
 Ehkä tällainen? Iso piha,iso talo,leikkimökki,unelma..


Ehkä tällainen valkoinen suuri talo,uima-altaalla,ulkomailla,lämmössä,kauniin auringonlaskun nähdessäni olisin ONNELLINEN <3

Isot huoneet,valtavasti valoja,kiiltävät lattiat.
Kolme isoa koiraa,pari kissaa,oma perhe.
Riittävästi rahaa,pari autoa.
Ystäviä viettämässä iltaa kanssamme..

Se voisi olla mitä vain,mutta ei tätä.
Ei tätä nykyistä elämää kylmässä,ankeassa Suomessa.
Ei kämäinen lattiamatoin varusteltu kaksio.
Ei yksinhuoltajana oloa..
Sellainen olisi minun unelmani lyhyesti kerrottuna :)

-Kettu kuittaa-


2710,ihan vaan teillekki tiedoksi.. Jotta ette unohtaisi...

Jotta kukaan,KUKAAN ei pääsisi unohtamaan..
Ei edes randomit.
Aion tässä tekstissä,postauksessa kertoa,kuinka paljon poikaani rakastan ja kaikkea sitä mitä yhdessä koemme,näämme,kuulemme ja olemme.
Jos ei kiinnosta lukea,jätä lukematta. :)

Rakastan sitä,kun saan nukkua poikani vieressä.
Rakastan sitä tunnetta,minkä saan kun olen poikani kanssa.
Rakastan sitä hymyä,jonka saan heti aamulla herättyäni.
Rakastan hänen pieniä sormiaan ja varpaitaan.
Rakastan hänen pitämää tuhinaa hänen nukkuessaan.
Rakastan kylvettää häntä.
Rakastan niitä hetkiä,kun saan touhuta poikani kanssa.
Rakastan hänen hymyään,hänen nauruaan,hänen kosketustaan.
Rakastan sitä tunnetta,kun hän ottaa hellästi kasvoistani kiinni ja hymyilee.
Rakastan sitä tunnetta,kun hän on kainalossani ja katsoo kasvonpiirteitäni hyvin tarkasti.
Rakastan hänen jokelteluaan.
Odotan sitä ensimmäistä kertaa,kun hän sanoo 'äiti'.
Rakastan katsella häntä,kun hän syö.
Rakastan sitä,kun voin kehua häntä hänen syödessään sosetta reippaasti.
Rakastan häntä joka hetki enemmän ja enemmän.
Rakastan sitä,kun hän hymyilee unissaan.
Rakastan sitä,kun hän joskus unissaan silittelee minua ikäänkuin sanoen 'äiti,olethan vielä siinä? Ethän mene pois,rakastan sinua'.
Rakastan sitä poikani innostuksen hihkaisua,hänen nähdessään koiramme tai kissamme.

Olisin täysin hukassa,jos hänelle sattuisi jotain.
En tiedä mitä tekisin,jos häntä ei olisikaan.
En ymmärrä,miten minulle,entiselle rämäpäälle siunautui jotain näin ihanaa.
En muistanut,miltä tuntuu jotain ihmistä rakastaa.
Menetyksen pelko on suuri.
Ajattelen usein 'mitä sitten jos' ja 'entä sitten,kun'.
Vaikka hänellä ei ole ehjää perhettä ja isänsä ei käy kovin usein,aion näyttää hänelle,että rakastan,että välitän,etten koskaan tekisi mitään,mikä satuttaisi häntä.
Haluan pitää häntä,kuin kukkaa kämmenellä.
Se hetki on korvaamatonta,kun hän katsoo minua suoraan silmiin ja kysyessäni 'mitä nyt?' hän punoo valtavan hymyn kasvoilleen.
En vaihtaisi koettuja hetkiä,näitä yhteisiä aikoja ja oleskeluja mihinkään. KOSKAAN.
Rakastan häntä niin PALJON,ettei sitä voi sanoin kuvailla.
Voisin jatkaa ja jatkaa aina jatkamisen jälkeenkin tätä ylistämistä.
Kertomista siitä,kuinka paljon rakastan häntä ja kuinka paljon rakastan näitä hetkiä hänen kanssaan.
Odotan innolla,että voin viedä hänet puistoon keinumaan.
Odotan,että voin viedä hänet rannalle,kastamaan varpaitaan veteen..
Odotan innolla,että hän alkaa kävellä ja puhua.
En malttaisi lopettaa tätä kirjoittamista.
Haluan koko maailman tietävän,että minulla ei olisi mitään,jos minulla ei olisi poikaani.
Haluan joka ilta antaa hänelle suukon ja sanoa 'hyvää yötä,rakas'. Ja sanonkin.
Haluan kaikkien tietävän,ettei meitä erota mikään..
En voi luvata hänelle olevani hänen kanssaan ikuisesti,mutta lupaan rakastaa,hoitaa,lohduttaa,helliä,nauraa,itkeä,tehdä hänen kanssaan kaikenlaista yms. Niin pitkään kuin elän ja voimani riittävät.
Lupaan hänelle myös,etten koskaan,ikinä anna itselleni anteeksi jos hänelle sattuisi jotain.
En edes käsitä,miten näin paljon voi ketään rakastaa.
Hän on minulle kaikki kaikessa <3
Ehkä lopetan tähän,etten liikaa innostu.



<3

xoxo Kettu

American History X...

En tiedä,tiedättekö kyseisen elokuvan.
En tiedä,mitä ajatuksia se herättää niiden mielessä,jotka ovat sen nähneet.
En tiedä miksi haluan katsoa sen yhä uudelleen ja uudelleen..
Elokuva sisältää kohtauksia,jotka ensimmäisellä kerralla saivat minut melkein itkemään.
Elokuva saa aikaan monenlaisia tunteita.
Myös sellaisia,mitä ei aiemmin yhtäaikaa ole tuntenutkaan.
Tässä kuva eräästä kohtauksesta.

En tiedä,miksi otin elokuvan puheeksi.
Elokuva kertoo siis uusnatseista jotka vastustavat laittomien maahanmuuttajien tuloa omaan maahansa.
Heillä on johtava henkilö,rantatalosta hän ohjailee näitä miehiä ja naisia.
Vankilassa erään henkilön silmät kuitenkin aukeavat,johtuen myös siitä,että luotettavin ystävä vankilassa on musta. Derek ei pidä siitä,että Danny-veli veljeilee uusnatsien kanssa ja yrittää saada hänet pois noista vanhoista piireistä.
Loppu on kamalin.

Tuli mieleen,etten itse ole rasisti ja olen vahvasti väkivaltaa vastaan.
Ehkä siksi tämä elokuva vetää puoleensa. Se on todella opettavainen ja suosittelen samanikäisiä katsomaan tuon leffan,ihan vaikka mielenkiinnosta tai huvin vuoksi.

Tänään menen psykiatrini luo,sillä jouduin perumaan keskiviikon ajan. Mulla oli tosiaan angiina ja kuumetta,niin en sitten mennyt sille ajalle,vaan siirsin tuon ajan nyt perjantaille.
Jospa päästäis eteenpäin,eikä jummattais vaan samassa aihepiirissä.
Lähdettäs tutkimaan oikeesti mikä mua vaivaa.

Eipä mulla kai sen enempää.
-Kettu kuittaa <3-

I'm a desert child..

CocoRosie...

I mean,i found this song yesterday and i thought to myself 'what the fuck,this is freakin' awesome!' ;)http://www.youtube.com/watch?v=mF_8RH_S1qw

Asiasta toiseen.. Elämä on alkanut taas maistumaan. Jaksan tehdä taas kaikenlaista,eikä kauppaan tai ulos lähteminen enää ahdista. Ainoa vaan,että joka ilta n. viikon ajan on satanut tuota lumentapaista paskaa taivaantäydeltä ja tuullut niin tajuttomasti,että ei sinne ulos ole kehdannut jäädä vitkastelemaan.
Minulla on perjantaina taas psykiatrin aika,ei oikeastaan kiinnostaisi mennä sinne,sillä olen ravannut koko pienen ikäni kaikenmaailman tantoilla,jotka ovat yrittäneet tyrkyttää minulle jotain jutteluapua. Ei siitä ole mitään hyötyä. Tuskin kuitenkaan haittaakaan. Ensimmäistä kertaa puhuin ammatti-ihmiselle lapseni isän väkivaltaisesta kohtelusta (kun hän kävi päälleni) ja oikeastaan se hieman helpotti kun sai jakaa asian jonkun ammattilaisen kanssa. Traumaperäistä kaikki,no kappas.. :)

Ollaan sunnuntaista asti oltu äidin luona. Eilen muistinkin,miksi halusin muuttaa täältä pois. Kyylänaapurit oli yksi syy,ahdistava ilmapiiri toinen,kylmä asunto kolmas..
Täällä on hyvö olla,äidin kanssa,mutta silti haluan jo kotiin. Kotona on lämmintä,täällä on kesällä ja talvella kylmä. Äitikin muuttaa täältä isäpuolen kanssa pois,kun saavat asunnon.
Seutu on hyvä asua,sillä täällä harvemmin tapahtuu mitään suurempaa. Paikka,missä minä asun on kuin Kuopion oma/ainut lähiö. Siellä on enemmän rikollista toimintaa kuin laki sallii. Siellä ammatilais alkoholistit notkuvat jo heti kulmakuppilan auettua siellä ottamassa olutta ja toiset katkokävelevät kauppaan 9,jolloin olutta saa jo ostettua.
Säälittävää,eikö?
Siellä olen osittain kuin kotona,vaikka Suomessa ei olekaan paikkaa,eikä kaupunkia,jossa tuntisin 100% olevani kotona. Se tunne puuttuu,vaikka menisin koko suomen halki.

Mennään miljoonanteen asiaan. Aloin todella ikävöidä snakebitesejäni,jotka jouduin raskausaikana ottamaan pois. Jouduin myös luopumaan kolmannesta korviksestani (minulla on ainoastaan oikealla puolella 2 korvista) .. Vasen korva on siis tyhjä.
Oikeassa kädessä minulla on myös tatuointini. En tiedä mistä johtuu se.että vasen puoli on tyhjä.. Ei ole tullut mieleen alkaa sinne mitään suunnittelemaan :D
Haluaisin jo lisää tatuointeja,mutta rahatilanne ei anna periksi..

Olisikohan siinä taas kaikki tältä erää?
Kiitos!
-Kettu kuittaa :)-

2381!

Tänään kävin ostamassa itselleni uusia vaatteita.
Potulle en ostanu mitään.
Olenko itsekäs?
tuskin!

Ostan siis aina potulle jotain,kun sattuu mukavan näköisiä vaatteita tulee vastaan. Nytkin tuli,mutta en ostanut mitään. Tuli huono mieli,mutta luulen,että välillä on hyvä ostaa myös itselleen jotain,ei aina vaan muksulle.
Äiti oli siis pojan kanssa sen aikaa kun käytiin Julian kanssa shoppailemassa ja oi kyllä,piristi kummasti!
Enää en ole niin väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen,niinkuin aiemmin.
Maanantaina minulla oli vapaailta ja käytiin hyvässä seurassa Varpaisjärvellä ja sitten ajeltiin takaisin. Ilta jatkui hyvässä seurassa oikein loistavasti! :)


Ostin siis 3 uutta paitaa,3 toppia,hameen,uudet kengät ja hupparin. <3
Hetkeen ei tarvitse mennä shoppailemaan.

Ajatus kulkee taas ihmeen hyvin,pystyn hengittämään normaalisti ja jaksan paremmin niin kotona kuin ihmistenilmoillakin. Liekö lääkkeillä vaikutusta asiaan?
Enää minulle ei tuota hankaluuksia lähteä esim. kauppaan,tai muuten vaan ulos.
Ainoa,että ahdistaa hieman EDELLEEN viedä koira iltapissille. Se johtunee eräästä ihmisestä. Psykiatrini oli sitä mieltä,että ahdistus on traumaperäistä. Voi olla hyvin mahdollista.
Ihanaa kirjoittaa nyt,kun poika nukkuu.

Olin toissa yönä/eilen päivällä yrjötaudissa,onneksi äiti oli tässä  sitten apuna,että sain levättyä.
Mitä tekisinkään ilman äitiä?
Tuskin mitään.

Tässä oli kai tältä kertaa kaikki.

-Kettu kuittaa,aamen!-