tiistai 24. syyskuuta 2013

Vittu mitä paskaa.

Olenko ainut, jolle tulee toisinaan se tunne, että tekis mieli vaan kadota?
Tekis mieli vaan ottaa ja lähtee?
Olenko ainut, joka istuu koneen ääressä ja toivoo maailman katoavan ympäriltään?
Olenko ainut joka kaipaa jotain ''melkein rakastajaa'' ?
Olenko ainut, jota pönkitetään henkisesti alaspäin jatkuvasti?
Olenko ainut joka välittää?
Olenko ainut, jonka elämä tärisee välillä, ikäänkuin sortuva rakennus?
Olenko ainut, joka elää jatkuvassa pelossa, stressissä, ahdistuksessa ja huolessa?
Olenko ainut, jolle on sanottu 'haetaan apua.' ?
Olenko ainut, joka taistelee tätä kaikkea vastaan?
Olenko ainut, josta tuntuu, että vaikka ihmiset ovat ympärillä ja tukena, kuin olisin jatkuvasti yksin?
Onko minulla oikeasti ketään?

Se ainoa hetki, jolloin pääsen irti kaikesta, on se hetki, kun pääsen nukkumaan.
Pala rauhaa.
Hetki ilman huolta ja stressiä.
Joskus nukkumaan mennessä, en tahdo sulkea silmiäni, sillä minusta tuntuu, että jotain kamalaa tapahtuu.
Herään pienimpiinkin ääniin, joita ympäristössä kuuluu.
Kuulen jokaisen pienen rasahduksen ja rapinan illalla ulkona liikkuessani.
Olen varuillani jopa nukkuessani.
Koko maailma tuntuu välillä olevan minua vastaan.
Kaikki tuntuvat hyökkäävän päälleni, ilman syytä, ainakin henkisesti.
Joka kerta minusta rapisee paloja, kun ihmiset jatkavat puheitaan.
Onko minusta pian enää mitään jäljellä??

Joskus ajatukset valtaavat mieleni, laukkaavat kuin villihevoslauma, enkä saa yhdestäkään kiinni.
Silloin tuntuu kuin pääni hajoaisi käsiini.
Tunnen olevani jälleen eksyksissä.
Miksi?
Eikö tämä lopu koskaan?
Enkö saa yhtään armoa?
Onko minut luotu kärsimään?
Onko ihmiset luotu vain luomaan paskaa oloa toiselle?
Mikä minussa on vikana?
Ehkä syy ei tosiaan olekaan muiden, ainoastaan minun.
Minä olen itse syyllinen näihin tuntemuksiin, tähän oloon, tämä on vain minun taisteluni.
Olen yksin kaikkea vastaan ja nyt tuntuu, että en enää pärjää tuolle suurelle joukolle.
Minun on silti yritettävä.
Ainoa syy jatkaa, Atte.
Jos oma maailmani romahtaisi, romahtaisi Atenkin ja silloin olisin tehnyt elämäni pahimman virheen.
Mietitään sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti